Matkalla - kohti valoa vai pimeyttä?
Mihin olemme matkalla? Kohtivaloa vai pimeyttä? Pohjoisen erämaassa ei ole teitä eikä polkuja. Tuntureita toisensa perään, ihmisten ja porojen jättämiä reittejä. Ilman karttaa ja kompanssia vaeltaja on hukassa. Maisema toistuu, luontoäidinn siipien alla on luotettava taitoihinsa ja varauduttava kaikkeen. Siellä koemme sen voiman ja oman pienuutemme. Se muistuttaa meitä siitä että omilla huudeillamme tilanne on päinvastainen: mukavuuden halu ja tottumukset saavat meidät kuvittelemaan, että me olisimme hallitsijoita. Kunnon vaellus luonnon sisässä muistuttaa siitä, että olemme osa luontoa, samaa alkuperää, samaa materiaa eikä mikään, minkä olemme itse luoneet ja rakentaneet voi suojata meitä niiden tekojen seurauksilta, joita olemme aiheuttaneet, luonnolle, siis itsellemme. Olemme seisseet tienristeyksessä jo kauan. Liian kauan aikaa. Tarvitaan pandemiaa, katastrofeja,sotaa ennen kuin ryhdymme toimiin, niinkö? Nekin ovat jo vyöryneet lähipiiriimme ja koskettavat melkein jokaista. Vaik