Relate North - Pohjoinen murroksessa

Arktisella alueella

Katsoessani tuota kuvaa Riisitunturilta en uskoisi että Alaskasta loppuu lumi. Mutta tämänkin tosiasian saimme me soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriopiskelijat Rovaniemen Relate North -symposiumissa alaskalaisen yliopisto-opettajan Herminia Din'n suusta kuulla.

Ilmastonmuutos sulattaa lumet pohjoiseltakin pallonpuoliskolta. Joulukaupungiksi julistautunut Turku rämpii tihkusateessa ja suomalaisen joulun ja juhannuksen lämpötila on viime aikoina pysytellyt samoissa lukemissa. Vielä me täällä pohjoisessa tarjoamme talvennälkäisille turisteille unelmaa lumen peittämästä maasta, jota yhä kasvavat matkailijavirrat kaipaavat sielunsa silittäjäksi.

Mikä sitten on Relate North -tapahtuma? Harva tietää että Lapin yliopisto kuuluu arktisten alueiden ASAD -verkostoon, (Arctic Sustainable Arts and Design ), joka kokoaa yhteen yliopistoja ja instituutteja ja yhdistämään perinteistä ja akateemista kulttuurin tuntemusta sekä jakamaan sitä kautta yhteisiä innovatiivisia tutkimuksia ja käytännön kokemuksia. Ajatuksena on tietenkin koko tämän laajan arktisen alueen elinkeinojen ja asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen kestävällä tavalla.

On tunnettua että pohjoisesta karkaavat etelän mahdollisuuksien ääreen usein nuoret naiset ja miehet jäävät, kuka hoitamaan porojaan, kuka odottamaan kotiseudullaan jonkinlaista toimeentulon mahdollisuutta. Mutta niin ilottomasti ei kaikki mene.

Puolen vuoden Kuusamokokemukseni jälkeen näen miten tässä kaupungissa on ainakin muutamia asioita osattu hoitaa pohjoisen luonnon säilyttämisen näkökulmasta. Saana Katila kirjoittaa artikkelissaan   Rapport -sivustolla siitä, miten Kuusamon kaupunginvaltuusto teki vuosi sitten historiaa hyväksyessään äänin 39–4 strategisen yleiskaavan, joka rajaa Rukan tärkeimmät luonto- ja matkailualueet kaivostoiminnan ulkopuolelle. Siis monikansallisilla ja kotimaisillakin kaivosyrityksillä ei olekaan oikeutta vallata mitä tahansa maapalaa josta kaivaa malmeja ja uraania?

Näin tosiaan on.  Matkailu on niin tärkeä elinkeino Kuusamossa, ettei sen tuomia euroja ole varaa menettää. Ja kuka haluaisi urbaanista ympäristöstään lähteä rentoutumaan esteettiseen ympäristöön, jos majapaikan vierellä saastunut vesi olisi tappanut kaikki kalat tai kauas siintävät metsämaisemat olisi jyrätty mataliksi valtavien kaivinkoneiden voimalla?

Jouluaaton aattona saapui ensimmäinen reittikone suoraan Frankfurtista paikkakuntamme siniseen hämärään ja täydelliseen talvilomamaisemaan. Kuusamon kylänraitilla heitä ei kyllä näy. Ruka vetää kitaansa massoittain talvituristeja. Laajalle sen ympärille leviävät mökkikylät täyttyvät talvisin lumesta hurmaantuneista ulkomaalaisista.

Arktinen tai pohoinen, miksi Koillismaakin helpommin mielletään, vetää tykkylumisine kuusineen, houkuttaa talveen liittyvine liikuntaharrastuksineen ja monia myös luonnonrauhan ansiosta. Porot kopsuttelevat mökkien ympäristössä ja hiljainen kulkija pääsee lähelle lintumaailmaa. Tosin kuukkeleiden houkuttelemiseksi ei tarvita kuin jauhelihapaketti tai levähdys tulipaikalla, jossa availlaan eväspaketteja. Nämä Kuusamon onnenlinnut pyrähtävät jopa kämmenelle nappaamaan leivänpalan tai mieluummin sen proteiinirikkaan kinkunsiivun. Linnun herkkien kynsien kosketus paljaalla kämmenellä on ihmeellinen hetki. Se raottaa ovea siihen suureen ihmeelliseen luontoon, joka vielä täällä ympäröi meitä.

Valitettavasti metsänomistajat eivät aina ajattele kuukkeleiden elinmahdollisuuksia - ahne hakkuuaukio kaventaa konkreettisesti kuukkelin elinmahdollisuuksia sillä nämä onnen linnut eivät lennä tyhiksi hakattujen alueiden ylitse. Ne tarvitsevat yhtenäisiä metsäalueita voidakseen siirtyä  pesästään oman perheen perustamiseksi toiseen metsikköön. Niistä tulee asunnottomia eivätkä ne lisäänny, jos metsäkäytävät eivät johda turvallisesti uuteen kotiin.

Metsän hyvinvoinnista on pidettävä huolta jos haluamme jatkossakin tarjota stressaantuneille pohjoisen kaipuusta haaveileville kaiken sen hengelle ja ruumiille positiivisen vaikutuksen, jonka tieteelliset tutkimukset osoittavat todeksi. Ilmastonmuutos, joka vie Alaskastakin lumen, uhkaa luonnon voimavarojen ehtymistä kaikkialla. Luonto ei tarvitse meitä mutta me tarvitsemme luontoa.

 Mikä on soveltava taide arktisessa elinympäristössä?

Tätä olemme opiskelleet koko syyslukukauden. Miksi kymmenen aikuista ihmistä on lähtenyt kotikonnuiltaan kauas Kuusamoon puristamaan kahdessa vuodessa maisteritutkinnon soveltavan kuvataiteen ja luontovalokuvauksen alalla?
Voin puhua vain omasta puolestani. Jokaisella meillä on kilometrikaupalla kokemusta eri työsaroilla. Itse halusin päivittää unohtuneita valokuvaamiseen ja yheisöllisiin taideprojekteihin tarvittavia taitoja. Ja tietenkin minua kiinnosti pohjoisen luontomatkailu, jossa kehtävä kehitys ei voi olla vain sananhelinää, vaan välttämättömiä tekoja.

 Ja kukapa meistä ei kaipaisi luonnosta kumpuavaa voimaa, mahdollisuutta pysähtyä, löytää merkityksellistä työtä, elinkeinoa, jonka avulla voisi tuntea itsensä osaksi yhteisöä.
Omaa luontosuhdetta ja jumiutuneita käsityksiä kannattaa sopivin väliajoin ravistella. Tämän luontoalueen sylissä löydän itsestäni jatkuvasti yllättäviä kohtaamisia omien toiveideni ja pelkojenikin kanssa.

Relate North - symposiumissa Päivi Tahkokallio (vastuullisen muotoilun osaaja, BEDAn eli Euroopan muotoiluyhdistysten yhteiselin uusi varajohtaja) kiinnitti huomion siihen, miten monimutkaisia ilmiöitä ja rakennelmia ympäristönmuutokseen liittyy. Se nyt kuitenkin on koko palloamme uhkaavista ajankohtaisista ongelmista suurin.  Mitä me näemme kun katsomme pohjoista? Pitäisikö kaivaa syvemmältä, tutkia laajemmin, ja tehdä sitä niiden ihmisten kanssa, jotka tätä paikkaa asuttavat?

Ympäristötaidetta, yhteisötaidetta, aktivismitaidetta, vaellustaidetta? Taiteilija asettuu yhteisön palvelukseen. Tällaisia projekteja Lapin yliopisto on toteuttanut paikallisten yhteisöjen ja kylien kanssa kuunnellen, pohtien, rakentaen ja jättäen pysyviä jälkiä osallistujien mieliin.

Innovaatioita täällä tarvitaan. Ja niitä myös löytyy. Muutama päivä sitten luin paikallislehdestä Koillis-Sanomista, miten vuosikymmeniä sitten Kuusamoon muuttanut englantilainen keraamikko ja luontomatkailuyrittäjä Chris White on tehnyt sopimuksen yksityismetsänomistajien kanssa voidakseen viedä heidän suojeltuun metsäänsä  luontoarvoja kunnioittavia asiakasryhmiä. Kyse on juuri sellaisesta pohjoisen luonnon säilyttämisestä, josta hyötyvät kaikki - rauhaa ja vaikuttavia paikkoja etsivät matkailijat, yrittäjä ja metsänomistajat. Ja kuukkelit kiittävät.

Höyhenlunta satelee. Täällä on talvi. Takana elämänmuutos, kaihoni pohjoiseen on toteutunut. En ole yksin - vahva ja monitaitoinen verkosta uskomattomia opiskelijapersoonia liikkuu lähelläni. Meistä kasvaa vielä jotain merkittävää näiden vaarojen, jokien ja metsien suojissa.